Oli muutaman vuoden tauon jälkeen mukava piipahtaa isolla kirkolla liiton ja Sähköinfon asiakasteatterissa mahapalkkaa nauttimassa. Sen verran sitä hallintohommiin ja jonkin verran myös asiatuntijaryhmien – tai mitä valiokuntia ne nyt ovatkaan – toimintaan on tullut osallistuttua, että avec-liput tuli. Niin oli tullut myös koulukaverille iloiseen Itä-Suomeen, sultsinoiden, stupukoiden ja vatruskoiden maahan.
Teatterin jälkeen Itä-Suomen poika houkutteli meidät ja Liitonmiehen vielä pienelle iltapalalle. Lupasi vastata kustannuksista, kun hyvin tiesi, että Liitonmiehellä ei ole lompakkoa.
Niinhän siinä taas kävi, että kun härillä ajat, niin häristä puhut. Isäntä kyseli Liitonmieheltä, että tuleeko rikottua kilpailulakia pahasti, jos kokemuksesta kertoo, että hätäkeskuksesta apuun tilatun palomiehen tuntihinta on verottomana sama kuin hänellä asentajan tuntihinta verollisena ja päällystön verottomalla tuntihinnalla saa jo kokeneen sähköalan konsultin veroineen hommiin.
”Tällä idealla pääsee takuuvarmasti lehtiin. Ministerin pestiä se ei kuitenkaan välttämättä takaa.
Kokemusta kertyi, kun oli tullut tilattua apua hissin oven aukaisuun. Liitonmies sanoi, että varmaan ihan laillinen juttu, ilmaisia lounaita alkaa olla kovin vähän, nuokin hinnat on varmaan jonkin pelastuslaitoksen johtokunnan sopimat.
Helppoahan se on hinnoista sopia, vaahtosi ylen sankia priha, hyvinvointialueillahan tuskin kovin kovaa kilpailua palolaitosten kesken on, ei ainakaan ennen pelastustoimen yksityistämistä. Konttorilla esittelin asiaa poliittista uraa luovalle Pitkätukalle, jonka viikonloput menevät kohta makkaranpaistossa vaaliteltalla.
Lupasin, että yksityistämisidea on vapaasti jaettavissa, jos teltalla sattuu piipahtamaan joku vähintään puheenjohtaja, ministeri, kansanedustaja, kunnanvaltuutettu, hyvinvointialueen valtuuston jäsen tai pienempi herra.
Tällä idealla pääsee takuuvarmasti lehtiin. Ministerin pestiä se ei kuitenkaan välttämättä takaa.