Koronapandemiasta ja epämääräisistä kokoontumiskielloista huolimatta kokoonnuttiin lomien lusimisen jälkeen koko yrityksen voimin juhlimaan Venetsialaisia ja hoitelemaan yt-asioita ajatuksella, että jos ei tunne menneisyyttä niin ei voi ymmärtää nykyisyyttä, ei suunnitella tulevaa. Näin on tehty vuosia ja hyvin on mennyt.
Kynttilöiden valossa ja perämoottorin bensalla sytytetyn, juhannuksena polttamatta jääneen kokon kajossa, paikallisen pitopalveluyrityksen lihapallerot suussa asiallisilla ruokajuomilla kyydittyinä ihmeteltiin porukalla nykymenoa.
Miksi virkamiesruotsia yhä vaaditaan kunnan ja valtion hommiin pyrkiviltä täällä tai muualla korkeasti koulutetuilta asiantuntijoilta? Eikös meillä suomen kielen – ja muualla jonkin muun paikallisen valtakielen – osaaminen ole edellytys päästä kiinni ympäröivään yhteiskuntaan, jos siinä yleensä haluaa olla mukana.
Samalla tuli käsiteltyä työlupien vaikea saatavuus, vaikka meille se nyt ei ole ongelma ollutkaan. Yhdessä ihmeteltiin, miten vuosia Suomessa opiskelleiden työluvan saanti voi kestää jopa yhdeksän kuukautta. Harva sitä jaksaa niin kauan odotella, varsinkin kun muualla on kysyntää.
Aloitteleva kunnallispoliitikko Pitkätukka vaalimenestyksen sokaisemana ei malttanut olla ottamatta esille Fortumin datakeskushanketta Espoossa ja miten sen tuottamalla hukkalämmöllä olisi lämmitetty puolta Espoota. Suomenojan hiilivoimala olisi sulkeutunut aiottua aiemmin ja diginatiiveille olisi riittänyt tallennustilaa. Saa nähdä, tuleeko siitä muuta kuin pitkä valituskierre.
Porukalla ihmeteltiin vielä, minkä takia Vaasan hallinto-oikeus meni kumoamaan ympäristöluvan BASF-yhtiön melkein valmiilta akkumateriaalitehtaalta ympäristöjärjestöjen valituksen takia. Vihreää siirtymää parhaimmillaan, tai niin kuin Liitonmies jo aikoja sitten lausui, että Suomessa yksilön oikeudet ovat ohittaneet yhteisen edun.
