Jan Strotmann piti suomalaista työmaata tehokkaana ja työkaluja moderneina, mutta ihmetteli nippusiteiden käyttöä kaapelikiinnityksissä.
Münsterissa Hollannin rajan lähellä sähköalaa opiskeleva Jan Strotmann katsoi hämmästyneenä suomalaista työmaata. Hän oli juuri muuttanut ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille ja liukastellut uuteen työharjoittelupaikkaansa helmikuun pakkasilla. Yliopistonmäellä Strotmann oli saanut työparikseen Sähkö oy Turun sähköasentaja Joni Toivosen, joka sitoi kovaa vauhtia atk-kaapeleita nippusiteillä.
Toivonen viittoi harjoittelijaa tekemään samoin.
– Saksassa ei kiinnitetä kaapeleita nippusiteillä vaan johdonpätkillä. Nippusiteet voivat vahingoittaa kaapelit, Jan epäröi.
– Juuri tämän vuoksi nippusiteitä ei saa vetää liian tiukkaan, Joni opasti.
Kun nippuside-erimielisyys oli saatu selvitettyä, yhteistyö alkoi sujua varsin mukavasti.
Saksalainen turvallisuusvinkki
Tilaa parivaljakolla oli 6 000 neliömetriä, sillä kaapeleita vedettiin Suomen yliopistokiinteistöt oy:n Arcanumissa kolmessa kerroksessa.
– Jan ymmärsi todella nopeasti, miten kaapeli kuuluu vetää. Ei minun tarvinnut seistä koko ajan vieressä, Joni totesi.
Sähkö oy Turulle kohde on merkittävä, sillä Arcanumissa työskentelee toistakymmentä asentajaa. Peruskorjauksen toteuttaa Rakennustoimisto Laamo oy.
Ennen Turkuun muuttoa Jan oli työskennellyt oppisopimuksella puolitoista vuotta saksalaisessa Elektro Davidissä. Suomeen tullessaan hän oli 18-vuotias. Nippusiteiden lisäksi työmaalta löytyi muutakin hämmästeltävää.
– Suomalaisen rakennustyömaan turvallisuustaso on todella korkea. Saksassa sähköasentaja ei tavallisesti käytä kypärää, hanskoja eikä suojalaseja, Jan kertoi.
Samanlaisia työturvallisuuskortteja Saksassa ei ole, mutta sielläkin on työturvallisuuskoulutusta. Se sisältyy tutkintoon.
Opiskelija tiesi kuitenkin yhden lisäkeinon turvallisuuden parantamiseksi. Hän kaivoi taskustaan puisen mittatikun.
– Kaikki sähköasentajat Saksassa käyttävät näitä. Puu ei johda sähköä!
– Se on totta. Rullamitassa, jota me käytämme, on metallia. Jos sen tökkää vahingossa sähkökeskukseen, voi saada tällin, Joni sanoi.
Rullamittaa lukuun ottamatta Jan kehui Sähkö oy Turun työkaluja. Saksalaisyrityksessä kompastellaan johdollisten työkalujen kanssa, mutta Sähkö oy Turussa hommat hoituvat akkukäyttöisillä.
Rallienglanti riitti
Saksalainen sähköalan harjoittelija ei ole itsestään selvä näky varsinaissuomalaisella työmaalla. Moni Janinkin opiskelukaveri valitsi harjoittelupaikaksi aurinkoisen Maltan.
– Olen itse kiinnostunut viileästä Skandinaviasta. Ruotsi ja Norja osoittautuivat kuitenkin hankaliksi maiksi, sillä harjoittelupaikka olisi pitänyt löytää itse. Suomessa Nova Talentin Vesa Laakso järjesti asiat: asunnon, paikallisen bussilipun ja harjoittelupaikan.
Suomalaisyritykselle jäi jonkin verran painittavaa byrokratian kanssa. Piti hankkia veronumero ja turvakortit harjoittelijalle vain neljän viikon takia. Lisäksi ohjaajaa oli hieman hankala löytää. Urakkatöissä olevilla asentajilla tuppaa olemaan kiire omien töidensä kanssa.
Onneksi kuitenkin löytyi Joni. Hän ei pitänyt kielimuuriakaan mahdottomana vastuksena.
– On sitä ennenkin pärjätty rallienglannilla, Joni hymähti.
Pian ohjaaja huomasi oman sanavarastonsa kehittyvän Janin seurassa. Työharjoittelija lisäsi kuin huomaamatta yrityksen ja sen työntekijöiden kansainvälisiä valmiuksia.
– Kunnioitan todella paljon Jania: hän uskalsi lähteä yksin ulkomaille noin nuorena, Joni tuumasi.
Sari Järvinen, teksti ja kuva
