Käytännön tekemisen kautta oppiminen on valtaväylä kylmäalan töihin.
Suomen suurin kylmäalan huoltoliike MV-jäähdytys rekrytoi osan asentajistaan oppisopimusten tai aikuiskoulutuskeskuksissa järjestettävin kohdennettujen rekrytointikoulutusten kautta.
Myös yhtiön Tampereen-kylmäosaston huoltopäällikkö Janne Salmi päätyi kylmäalalle oppisopimuksen kautta vuonna 2011. Työuransa hän oli aloittanut talotekniikan huolto- ja asennustöissä heti ammattiopiston jälkeen. MV-Jäähdytyksellä hän aloitti asentajana 2017.
MV-Jäähdytyksen päätoimipaikka sijaitsee Vantaalla ja sillä on viisi muuta kiinteää toimipistettä Etelä-, Keski- ja Länsi-Suomen alueella. Huollon ja kunnossapidon ohella yhtiö urakoi uusia kylmälaitteita ja maalämpöpuppuja. Palkkalistoilla on runsaat 250 asentajaa ja koko henkilöstön määrä on runsaat 310.
Salmen mukaan uusien asentajien aikaisempi koulutus- ja osaamispohja vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka nopeasti he sisäistävät asiat. Vuosi tai kaksi tarvitaan yksinomaan siihen, että uusi asentaja pystyy itsenäiseen työhön.
– Tässä vaiheessa oppimiskäyrässä tapahtuu usein nopea nousu, kun asentajan on pakko itsenäisesti miettiä ratkaisuja ongelmiin eikä vieressä ole enää kokenutta asentajaa, jolta kysyä, Salmi kuvaa.
Kylmäala vaatii sähköosaamista
Alalle tulleen saatua kopin kylmätekniikasta, on hänen seuraavaksi perehdyttävä kiinteistön muihin taloteknisen järjestelmiin ja siihen, kuinka ne linkittyvät toisiinsa ja kylmäpuoleen. Ratkaisu johonkin käsillä olevaan ongelmaan saattaa löytyä muualtakin kuin kylmäpiiristä.
– Täysin valmiiksi ei tällä alalla tulla koskaan, sillä laitteet, käytännöt, järjestelmät ja laitoskokonaisuudet ovat jatkuvassa muutostilassa. On opittava uusia asioita ja ymmärrettävä kokonaisuuksia. Nyt yleistymässä ovat ympäristöystävälliset kylmäaineet, Salmi kuvaa.
Kylmäala vaatii sähköosaamista, sillä koneet ja niiden ohjaukset pyörivät sähkön varassa. Tietokoneilla ohjattavaa automaatiotakin on nykyään yhä enemmän, eikä senkään kanssa saa mennä sormi suuhun.
– Sähkö on vaativa ja hankala osa-alue, jonka oppiminen kylmiltään vaatii aikaa. Sähköasentajan koulutus onkin alalle hyvä pohja, koska silloin voidaan keskittyä varsinaisen kylmätekniikan osaamisen harjoitteluun. Sähkön kanssa olemme koko ajan tekemisissä, joten sitä koskeva koulutus ja kokemus eivät mene hukkaan, Salmi sanoo.
Kylmäasennus on osa talotekniikkaa
Kylmäalan ammatillinen tutkintorakenne koostuu perustutkinnosta sekä työelämäkokemusta edellyttävistä ammattitutkinnosta ja erikoisammattitutkinnosta.
Kylmätekniikan opettaja Jussi Anttila Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudan Keravan-toimipisteessä kertoo, että osaamisalana kylmäasennus on osa talotekniikkaa, samalla tapaa kuin putki- ja ilmastointiasennuksetkin.
Kylmäasentajan perustutkinnossa on neljä pakollista osaa: kylmäkomponenttien ja putkistojen asennus, kylmälaitoksen käyttöönotto, laitteiden huoltaminen ja neljäntenä taloteknisten komponenttien sähköistys.
Ideana on alan perusasioiden hallitseminen, kuten valaisin- ja pistorasiakytkennät, jotta asentaja pystyy sähköistämään kylmälaitoksen ja käynnistämään kolmivaihesähkömoottorin.
– Opetuksen tavoitteena on myös valmentaa oppilaat valtakunnalliseen S3-sähköturvallisuustutkintoon, joka antaa mahdollisuuden hankkia kylmälaitteisiin liittyvä rajoitettu sähköpätevyys S3 oman alan sähkötöiden tekemiseen, opettaja Anttila kertoo.
Koulutuksen aikana rakennetaan yli kolme kiloa kylmäainetta sisältävä kylmälaitos, joka sähköistetään alusta loppuun. Anttilan mukaan sähköosaaminen on kylmäasentajalle oleellinen taito, koska suurin osa vioista on sähkövikoja.
Edellä mainittujen opintojen oheen tulee liittää yksi tai useampi valinnainen oppiaine sen mukaan mitä oppilas haluaa.
– Opitut asiat todennetaan työharjoittelun yhteydessä näytöillä työmaalla – ei koulussa, Anttila kuvaa.
Keudassa on myös oma paikallinen aurinkosähköön liittyvä tutkinnon osansa ”off-grid” aurinkosähköjärjestelmän hyödyntämisestä kylmälaitoksen sähköistyksessä. Anttilan mukaan siitä ovat kiinnostuneita etenkin kokeneemmat asentajat, jotka haluavat perustaa oman yrityksen vaikkapa lämpöpumppujen asentamiseen.
Tukesin pätevyyteen riittää kaksi kylmäalan perustutkinnon osaa
Parhaimmillaan tutkinnon voi suorittaa vuodessa. Kaikki opiskelijat eivät suorita koko tutkintoa, vaan pelkästään joitakin ammatillisia kursseja, jotta saisivat Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin myöntämän pätevyyden tiettyjen asennusten tekemiseen.
Anttila korostaa, että kylmäalan perustutkinto, tai tarkemmin sanoen kaksi tutkinnon osaa, riittävät Tukesin myöntämään kylmäalan pätevyyteen, jotta voi itsenäisesti huoltaa ja asentaa yli kolme kiloa kylmäainetta sisältäviä laitteita. Usein luullaan, että vain kylmäalan ammattitutkinnon suorittanut voi tehdä näitä töitä.
Keudassa voi suorittaa myös kylmäalaan liittyviä osatutkintoja, jotka pätevöittävät käsittelemään alle kolme kiloa kylmäainetta sisältäviä laitteita, kuten ilmalämpöpumppuja ja kotitalouslaitteita. Moni sähköalaa pääaineenaan opiskeleva haluaa suorittaa kyseisen osatutkinnon, jotta he voivat hakea Tukesilta pätevyyttä kyseisten asennusten suorittamiseen.
Keuda järjestää teoreettista koulutusta niille, jotka työnsä ohella oppisopimuksella suorittavat kylmäalan perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkintoa. Usein työnantaja haluaa, että asentajat hankkivat sääntömääräiset pätevyydet. Luokkaopetuksessa käydään yleensä perjantaisin kahden viikon välein.
Kylmäalan ammattitutkintoon voi hakea opiskelemaan, kun takana on muutama vuosi käytännön työelämää.
– Käytännössä opiskelu edellyttää työpaikkaa, jossa opittavia taitoja voidaan vahvistaa. Tutkinnon suorittanut voi toimia kylmäalan laitteiden asennus- ja huoltotöiden vastuuhenkilönä, Anttila selventää.
Sähköasioiden osalta työnantajille ehdotetaan, että sitä koskeva opetus annettaisiin kokonaisuudessaan oppilaitoksessa, jotta myös sähköopin perusteet saataisiin hallintaan.
– Työmaalla asiat jäävät paremmin mieleen, jos niitä on jo koulussa harjoiteltu. Opetustilanteessa saa myös epäonnistua, eikä siitä heti rokoteta, Anttila kuvaa.
Alalle oppisopimus- ja rekrykoulutuksen kautta
Oppisopimus- ja rekrykoulutus ovat kaksi valtaväylää MV-Jäähdytyksen palkkalistoille. Yhtiön henkilöstöjohtaja Maarit Syrjä kertoo, että rekrykoulutukseen voivat hakea henkilöt, joilla on irtisanomisen uhka tai jotka ovat jääneet työttömiksi tai ovat muutoin alan vaihtajia. Usein kouluttava taho, esimerkiksi aikuiskoulutuskeskus, järjestää rekrytointiprosessin.
– Teoriaopinnot ja harjoittelut ovat työvoimapoliittisen tuen alaisia eli tältä ajalta ei saa palkkaa. Palkka alkaa juosta, kun koulutus vaihtuu oppisopimukseksi perusopintojen ja harjoittelun jälkeen, Syrjä sanoo.
Koulutukset ovat tavallisesti Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten eli lyhyemmin ELY-keskusten rahoittamia, ja ne voidaan räätälöidä vastaamaan yrityksen tarpeita. Opintopolun yksityiskohdista sovitaan opiskelijan pohjakoulutuksen perusteella. Viimeksi rekryryhmässä oli mukana 16 opiskelijaa.
– Oppisopimukseen hakeudutaan puolestaan oma-aloitteisesti. Hakijalla on useimmiten pohjalla joku muu ammatillinen koulutus ja ehkä työkokemusta joltakin alalta. Ensin haetaan oppisopimukseen sopiva työpaikka ja hakeudutaan oppilaitokseen, jossa suoritetaan vaadittavat teoriaosuudet. Kun ne on suoritettu, niin työnantajan kanssa allekirjoitetaan sopimus oppisopimuskoulutuksesta, Syrjä kuvaa.
Koulutuksessa voidaan lukea hyväksi tiettyjä aikaisempia perusopintoja, joten koulutus on todennäköisesti rekrykoulutusta lyhyempi. Oppisopimustie edellyttää myös itsenäistä opiskelemista ja tulevaan työhön liittyvien näyttöjen antamista. Koulupäivät ovat yksittäisiä päiviä kuukaudessa.
– Jos opiskelijalla on taustalla aikaisempaa LVI-, putki- tai sähköalan osaamista, niin opinnoista voi selvitä vuodessakin. Alan vaihtajilla tie on pitempi, 1,5–2 vuotta.
Matti Valli
