Sähkömaailma-lehden pääkirjoitus 3/2023.
Etäkokousten mahtavuus on ollut kaikkien tiedossa joitain vuosia. Tehokkuus on huipussaan ja kokoukset sujuvat rivakasti. Erityisesti pitkän matkan päästä on erityisen poikkeuksellista lähteä kokoustelemaan, sillä sehän tuntuu olevan mitä hurjinta ajan hukkaa.
Koronapandemia ei ole vielä ohi, mutta monessa asiassa on jo siirrytty eteenpäin. Yksi niistä on lähikokousten paluu. Kun takana on jo useampi kuukausi molempia malleja, voi kyllä hyvällä otoksella sanoa, että lähikokousten toimivuus on huomattavasti parempi itse kokouksen asioiden kannalta. Mikäli siis kokouksen tarkoituksena on saada useampi ihminen miettimään samaan aikaan samaa asiaa ja kehittää sitä sekä tehdä päätöksiä etenemisestä.
Jos kyse on puhtaasta raportoinnista, se lienee nopeinta ja tehokkainta hoitaa etätyövälinein. Kokousosallistujamäärät ovat toki huipussaan, kun kaikki ovat linjoilla, mutta kanssakäymisen määrä ja laatu on läsnä ollessa jotain ihan muuta.
Voisi jopa ajatella niin pitkälle, että mikäli kokous ei ole sellainen, jonka vuoksi kannattaisi kokoontua fyysisesti, kannattaako sitä järjestää lainkaan? Eikö sellaiset asiat voisi hoitaa sähköpostitse tai toisilla viestintäkanavilla?
Oikea kokous sisältää katseita, mielipiteiden vaihtoa, puhumista ja ideoita. Lähikokouksissa on tullut taas viime viikkoina varma tunne siitä, että tätäkään hieman erikoista ajatusta ei kyllä varmasti olisi tullut esiin etäpalaverissa.
Aina voidaan syyttää kokouksen järjestäjää tai puheenjohtajaa siitä, että kaikilta ei erikseen nyhdetty joka kohdassa kommenttia. Ei ihminen toimi niin. Jos oikeasti viedään asioita eteenpäin, katsellaan, kuunnellaan ja pallotellaan ajatuksia.
”Oikea kokous sisältää katseita, mielipiteiden vaihtoa, puhumista ja ideoita.
Vapaaehtoisessa järjestötoiminnassa, jossa ihmiset kokoustavat varsinaisen työnsä ulkopuolella, tämä ongelma on mielestäni erityisen suuri. Silloin, kun ajattelu koskettaa miettimisen kohdetta vain silloin tällöin, olisi varsinkin syytä olla yhdessä ja sitä kautta saada aallonpituudet samalle tasolle. Muuten kokoukset menevät puheenjohtajan ja agendan esittelijöiden yksinpuheluksi.
Tulkitsen hiljaisuuden myöntymisen merkiksi, tavataan sanoa. Paikalla oleva hiljaisuus on erilaista. Suomalaiselle etätyöskentely tietysti sopii erinomaisesti. Erakoituminen on helppoa ja olokin on turvallinen, kun ei tarvitse tavata muita ihmisiä. Ei kuitenkaan taannuta, vaan nostetaan kokousten laatua olemalla läsnä, fyysisesti ja henkisesti.
Kai Puustinen
Sähkömaailman päätoimittaja, Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n toimitusjohtaja.
