Riittävä yhteydenpito ja viestintä johtavat yhdenmukaiseen tekemiseen ja työn sujuvaan etenemiseen.
Suomessa on menossa valokuitubuumi. Tämän voi jokainen meistä todeta auki kaivetuista raiteista ja eri värisistä putkikiepeistä. Mutta miten tämä kansan informaationälkää tyydyttävä vauhdikas kehityspolku etenee, onkin sitten toinen tarina. Sitä meille avaa Kouvolan Voikkaalta käsin toimivan Laso-huolto oy:n toimitusjohtaja Lauri Sopanen.
”Valokuituprojekti on iso kokonaisuus, joka kattaa suunnittelun, mikroputki- ja laitetila-asennuksen, kuitupuhalluksen, kuituhitsauksen, mittaukset, asiakasasennuksen sekä dokumentoinnin ja valvonnan. Osapuolia on monia ja yhteistyön tulee sujua.”
Sopasen johtama ICT-alan yritys on keskittynyt valokuituhitsauksiin, mittauksiin ja vianmäärityksiin. He toimivat yhtenä lenkkinä pitkää toimitusketjua ja Sopanen on seurannut läheltä, miten projektin eri vaiheet nivoutuvat yhteen. Osaamista löytyy ja myös kehitettävää.
”Jokaisen urakoitsijan tulisi tuntea myös omaa osuutta edeltävät ja seuraavat työvaiheet. Yhdenmukainen tekeminen jouduttaa todella paljon projektia. Työmaan aloituspalaveri, jossa kaikki urakoitsijat ovat mukana ja asiat voisi käsitellä, jää valitettavasti usein pitämättä.”
Yhteydenpito, viestintä ja dokumentointi ovat Sopasen painottamat avainsanat. Hän muistuttaa, että ei ole kyse urakoitsijoiden välisestä kilpailusta, vaan kaikkia hyödyttävästä yhteistyöstä.
Riittävästi varauksia
Suunnittelutoimistot vastaavat pääosin rakennettavien valokuituverkkojen suunnitelmista. Laso-huollon kaltaiset yritykset voivat suunnitella pieniä yksittäisiä kohteita. Sopanen painottaa suunnittelussa eri osien yhteensopivuutta.
”On tärkeää tuntea verkko ja komponentit. Käytettävät materiaalit on usein valittu etukäteen, ja niillä sitten suunnitellaan. Olennaista on, että tuotteet toimivat hyvin keskenään.”
Menossa oleva buumi näkyy Sopasen mukaan suunnittelun tasossa. Muun muassa muutoskuvat viipyvät, mikä aiheuttaa projektin etenemiseen katkoksia.
”Tiedämme kyllä, mitä pitäisi tehdä, mutta emme voi toimia. Kun prosessi on annettu, sitä tulee noudattaa.”
Valokuituasennuksissa on käytössä mikroputkitekniikka. Putkia on erikokoisia, mutta ohuenohuita kaapeleita ei niihinkään mahdu rajattomasti. Sopanen kehottaakin katsomaan kauas tulevaan.
”Kun monttu on auki, laittakaa niitä putkia sinne riittävästi, ja jättäkää varaa myös runkokaapeliin. Näin pystytään varautumaan kaikkien kiinteistöjen liittymiseen.”
Käytäntö opettaa
Kun valokuituoperaattori päättää aloittaa rakennushankkeen jollakin alueella, sitä alkaa vetää Enersense International oyj:n ja Eltel Networks oy:n kaltainen yritys, joka jakaa urakat eri toimijoille. Ensimmäiseksi työmaalle tulee maanrakennusurakoitsija, joka asentaa mikroputket, jakokaapit ja muut laitetilat.
”Mikroputket tulee asentaa mahdollisimman suoriksi ja jatkojen leikkaukset jouheviksi, mikä helpottaa puhaltajan työtä. Jos kivi painaa putkea, ohut kaapeli ei mene läpi.”
Puhaltaminen on tehtävä oikealla voimakkuudella, liian luja puhallus voi vaurioittaa kaapelia. Puhaltamisessa käytettävät rullat on säädettävä tarkasti; liika puristus tai löysä sutiminen saattaa kuoria kaapelin rikki.
”Käytäntö opettaa tässäkin työvaiheessa ja kokemusta karttuu puhallusten myötä.”
Kun liitoksia ja päätteitä tekevä kuituhitsari saapuu työmaalle, häntä auttaa, jos kaivaja ja puhaltaja ovat merkinneet putket selkeästi. Sopanen korostaa dokumentoinnin suurta merkitystä aikaa säästävänä tekijänä. Tästäkin käytännöstä olisi hyvä sopia aloituspalaverissa.
Suunnitelma ohjaa kuituhitsarin työtä liitosten ja päätteiden tekemisessä, olennaista on löytää jokaiselle karvalle paikka. Lopuksi tietty asennusalue mitataan keskuksesta valokuitututkalla: kaapelipituudet ja vaimennukset, joiden tulee olla raja-arvojen välissä.
”Sen jälkeen teemme käyttöönottoilmoituksen operaattorille, ja käyttöönoton yhteydessä tehdään loppumittaus asiakaspäässä. Sitten urakka on valmis.”
Lisää valvontaa
Valokuituverkossa esiintyvät viat ovat Sopasen mukaan tyypillisesti mekaanisia. Ei pyydetä kaapelinäyttöä, arvioidaan asennussyvyys väärin, ja sitten onkin tilanne päällä. Usean operaattorin toimiminen samalla alueella voi tietää niin ikään ongelmia.
”Ei ole kartoitettu verkkoa, merkinnät ovat puutteellisia, eikä kukaan osaa näyttää kaapeleita. Mekaanisten vikojen selvittelyn ja korjausten jälkeen viat keskittyvät yleensä asiakaspään häiriöihin.”
Sopanen kaipaa työmaille lisää valvontaa, joka koetaan monesti vain kuluksi. Jokaisella on periaatteessa omavalvontavastuu perusasioiden osalta. Tilaajalla on oma valvontaprosessinsa, ja operaattori tekee omia valvontakäyntejään. Oma roolinsa on myös kaupungeilla ja kunnilla.
”Ei niitäkään juuri näy työmailla työn jälkeä katsomassa. Työluvat kaivamiseen pitäisi ylipäänsä kysyä ajoissa, eikä jättää viime tippaan”, Painottaa Sopanen, joka on kasvattanut toiminimenä aloittaneen yrityksensä 20 henkilöä työllistäväksi ICT-alan moniosaajaksi.
Valokuituasennukset alkoivat tulla sisäverkkojen rinnalle kymmenisen vuotta sitten ja ovat nyt ykköstuote. Asentajat on opetettu alan töihin pääosin itse.
FAKTA: Onnistunut valokuituprojekti
- Osaava suunnittelu hyvin yhteen toimivilla komponenteilla.
- Riittävästi putki- ja kaapelivarauksia tuleviin liittymiin.
- Urakoitsijoiden aloituspalaveri, jossa sovitaan yhteisistä käytännöistä.
- Jokaisen osa-alueen huolellinen ja toiset urakoitsijat huomioiva työtapa.
- Tilanteen tasainen viestintä ja kommunikointi.
- Kattava dokumentointi.
- Eri osapuolten työmaa-aikainen valvonta.
Tutka aina työmaalle mukaan
Valokuitututka tunnistaa verkon osia ja laitteita sekä aistii liikennettä ja tapahtumia.
Kirjainyhdistelmä OTDR (optical time-domain reflectometer) voi olla monelle tuttu. Lauri Sopanen kertoo, mitä tällä valokuitututkalla voi tehdä,.
”Tutkalla mitataan valokuitukaapelia, joka on lähes aina yksimuotokuitua. Tutkalla saadaan selville kaapelin tietoja, kuten pituus, vaimennus ja tapahtumat.”
Tutka tunnistaa liittimet, jatkot, jaottimet ja muut laitteet. Tutka tunnistaa myös, onko laite päällä ja aistii liikennettä. Jokainen päätelaite osaa tulkita, millainen signaali siihen tulee. Sopanen korostaa, että tutkan lähettämä laser tulee valita oikein. Jos käytössä on sama aallonpituus kuin päätelaitteessa, laite täytyy sammuttaa tai kytkeä irti tutkauksen onnistumiseksi.
”Tutka lähettää valoa ja odottaa palautetta sekä tulkitsee tapahtumia takaisin tulevasta heijastumasta. Tutkalla varmistetaan, että kuitu on ehyt ja täyttää tilaajan asettamat vaatimukset.”
Valokuitututkaa käytetään valmistuneen verkon tarkistamiseen. Sopanen painottaa, että joka ikinen kaapeli tulee tutkata liittimeltä liittimelle, myös varalle jäävät. Näin toimitaan operaattorien kuituverkoissa aina. Uudesta verkosta tehdään tarkastuspöytäkirja.
”Se, joka kytkee kaapelin, tekee tutkauksen. Tutkalla voi rajata myös vikoja, jotka johtuvat yleensä teleteknisistä töistä tai katkenneesta kuidusta. Ottakaa siis tutka aina mukaan työmaille.”
Vesa Vainio, teksti ja kuvat
