ST-käsikirjasta 34, ”Hyvät asennustavat – sähkö- ja tietotekniset järjestelmät”, on julkaistu kolmas, kokonaan uudistettu painos. Kirjaan on lisätty runsaasti uusia, havainnollistavia esimerkkikuvia sekä hyvistä että vältettävistä asennustavoista.
Kirjan sähköteknisen osuuden kirjoittanut Markku J.J. Mäkinen aloitti kirjan päivitystyön miettimällä yhdessä ST-kortiston kehityspäällikkö Pentti Härkösen kanssa, mitä ”hyvät asennustavat” oikein tarkoittavat?
Syvällisen pohdinnan jälkeen vastaukseksi muodostui pitkä lista paitsi erilaisia määräyksiä ja vaatimuksia, myös runsaasti subjektiivisia näkemyksiä siististä työnjäljestä ja silmää miellyttävästä lopputuloksesta sekä monista työskentely- ja toimintatavoista.
Asennustavoista annetaan runsaasti ohjeita ja määräyksiä standardeissa, mutta esimerkiksi asennusten ulkonäköä koskevia vaatimuksia standardeissa ei ole.
Silti Mäkisen mukaan on selvää, ettei seinän poikki vedetty, muuhun ympäristöön nähden väärän värinen kaapeli tai epäsiistin näköinen johtovyyhti voi olla hyvän asennustavan mukainen, vaikka se täyttäisikin standardin vaatimukset.
Mäkinen ottaa esimerkiksi kirjan kannessa olevan mallikuvan Taitotalon eli entisen Amiedun kouluttaja Jarmo Kosken tekemästä jakorasian johtimien oikeaoppisesta järjestelemisestä.
– Liian usein vedotaan siihen, että ei ole aikaa tehdä asioita hyvin. Kyllä osaava ammattihenkilö tekee hyvän asennustavan mukaisen ja siistin kytkennän samassa ajassa kuin ’rytöpesän’. Näyttää siltä, että syyt ovat muualla kuten asenteissa ja osaamisen puutteissa, Mäkinen sanoo.
Turvallisuus on aina tärkeintä
Sähköasennuksista puhuttaessa turvallisuus on aina kaikkein olennaisin asia. Näin myös Mäkisen hyvien asennustapojen ”kymmenessä käskyssä”:
”Hyvä asennustapa tuottaa sähkölaitteistoille ja tietoteknisille järjestelmille riittävän teknisen turvallisuuden tason (1), haluttujen toimintojen toteutumisen (2), teknisesti (3) sekä taloudellisesti (4) hyvin perustellun sekä ulkoasultaan moitteettoman (5) kokonaisuuden. Hyvässä asennustavassa asennus on selkeä (6), oikein merkitty (7) ja sen dokumentit vastaavat todellisuutta (8). Hyvä asennustapa ei turmele kiinteistön rakenteita (9), ja se mahdollistaa haltijalle kuuluvat huoltotoimenpiteet sekä tarvittavat muutos- ja korjaustyöt (10).”
Sähkölaitteiston tekninen turvallisuus määritellään sähköalan lainsäädännössä. Keskeisinä periaatteina on, että kenenkään hengelle, terveydelle ja omaisuudelle ei saa aiheutua vaaraa ja että laitteiston tulee täyttää sähkömagneettiselle yhteensopivuudelle asetetut vaatimukset laitteiston elinkaaren aikana.
Sähköalalla on myös runsaasti vakiintuneita käytäntöjä, mitä ei välttämättä sanota standardeissa, mutta jotka ovat muotoutuneet ajan saatossa yleisesti hyväksytyiksi asennustavoiksi. Mäkisen mukaan tällaisia ovat esimerkiksi yksivaiheisen pistorasian vaiheen asennus pistorasian oikealla puolelle ja äärijohtimien värien ja eri vaiheiden välinen järjestys (Ru = L1…).
– Nämä eivät ole suoranaisia turvallisuustekijöitä, mutta ne lisäävät asennuksen selväpiirteisyyttä, Mäkinen sanoo.
Kuvat havainnollistavat virheitä
Kirjassa on kymmeniä havainnollisia kuvia sekä esimerkillisistä että huonoista tai puutteellisista asennuksista. Suurin osa kuvista on Mäkisen itsensä ottamia. Kirjassa erityishuomiota saavat kentällä viime vuosina havaitut puutteet ja virheet, mitä kaikkien sähköalan ammattilaisten pitäisi osata välttää, ja mihin myös Tukes on joutunut kiinnittämään huomiota.
Kirjassa kiinnitetään huomiota esimerkiksi johtimien merkitsemiseen ja johtimien värisääntöjen noudattamiseen, läpivientien ja palokatkojen tekoon sekä sähköputkien asentamiseen lämpöeristeiden sisään. Lisäksi kirjassa havainnollistetaan monia asennusten käytettävyyteen ja käytön aikaiseen ylläpitoon liittyviä asioita.
Myös asennustarvikkeiden tuntemus kuulu sähköalan ammattitaitovaatimuksiin. Hyvään asennustapaan kuuluu, että sähköasennuksissa käytetään vain niin laadukkaita tuotteita ja materiaaleja, että niiden voi odottaa kestävän turvallisessa käyttökunnossa. Asennustarvikkeiden elinkaari on mietittävä alusta alkaen. Erityisen tärkeää tämä on rakenteiden sisään sijoitettavien rakenneosien, kuten lattialämmityskaapeleiden ja maadoitusten, kohdalla.
Tilaajien pitää osata vaatia
Mäkinen suosittelee kirjaa myös tilaajapuolen luettavaksi.
– Tilaajalla on hyvä olla käsitys vähintään minimivaatimustasosta. Nykyisin jälki voi olla vähän mitä sattuu, kun itse tehdään ja valvotaan eli tehdään oman työn käyttöönottotarkastus. Aivan erityinen painotus pitäisikin laittaa asennusten aistinvaraisen tarkastuksen osuuteen
Kirjan tavoitteena on olla kitkemässä myös alalle hiipineitä huonoja käytäntöjä. Mäkisen mukaan hyvä esimerkki huonosta käytännöstä, mitä tilaajan ei pitäisi hyväksyä, on kiinnittää kaapeleita esimerkiksi LVI-rakenteisiin, mikäli niihin sattuu jäämään tilaa.
– Periaatteena on, että tekniset järjestelmät elävät omaa elämäänsä ja että niiden huollot ja korjaukset voidaan tehdä mahdollisimman paljon toisistaan riippumatta, Mäkinen muistuttaa.
Kuidut vaativat huolellisuutta
Kirjan tietoteknisten järjestelmien asennuksia käsittelevän osuuden päivitykset ovat diplomi-insinööri Pekka Koiviston käsialaa. Koivisto kiinnittää kirjassa erityistä huomiota kaapeleiden käsittelyyn ja asennuksissa valitettavan usein tapahtuviin virheisiin, kuten kaapeleiden liialliseen taivuttamiseen. Myös siisteyden ja puhtauden merkitystä alleviivataan lukuisissa esimerkeissä, sillä optisten kaapeleiden asennuksissa esimerkiksi liitosten puhtaus on ehdoton vaatimus tiedonsiirron häiriöttömyydelle ja teknisesti toimivalle lopputulokselle.
Kuitujen käsittely vaatii erityistä huolellisuutta ja esimerkiksi taivutussäteiden ja kaapelin valmistajan ilmoittamien vetolujuuksien jatkuvaa huomioimista. Myös parikaapeleita asennettaessa tulee muistaa, etteivät ne kestä MMJ:n kaltaista käsittelyä. Asennuksissa pitää osata varoa esimerkiksi kaapelin kiertymistä, liian kireää puristamista esimerkiksi nippusiteillä ja kaapelin hankautumista teräviä kulmia vasten. Myös asennusvaiheessa helposti syntyvät silmukat voivat heikentää kaapelin tiedonsiirtokykyä. Sotkuisia kaapelivyyhtejä pitää osata välttää luonnollisesti myös tietoliikennekaapeloinnissa.
Koivisto kiinnittää kirjassa runsaasti huomiota tietoteknisten järjestelmien mittauksiin, hyväksymistestauksiin ja tarkastuksiin sekä asennusten dokumentointiin. Huolellisesti laadittavista, asiakkaille luovutettavista mittauspöytäkirjoista ja muista kirjassa perusteellisesti läpikäytävistä loppudokumenteista on puhuttu runsaasti jo vuosia, mutta tästä huolimatta asia vaatii edelleen runsaasti kertausta ja valitettavasti myös tilaajapuolen aktiivisuutta asian seurannassa.
Hyvään asennustapaan kuuluu, että kaikki tilaajalla luovutettavat dokumentit kootaan yhteen kansioon joko sähköisesti tai puhtaalle paperille ilman merkintöjä tulostettuna.
Työmaalla ei opi enää tapoja
Mäkisin mukaan olisi tärkeää, että kaikki alalle tulijat oppisivat sähköasennusten hyvät käytännöt jo koulun penkillä. Näin ei kuitenkaan enää aina tapahdu.
– Jos tulevaisuuden asentajat eivät saa tai jostain syystä omaksu hyvien asennustapojen pohjia sähköalan peruskoulutuksessa, on osaamista vaikeampi saada enää nykyisillä työmaillakaan. Ammatistaan ylpeä asentaja ei jätä käsistään huonoa suoritetta, mutta tämä ammattiylpeys tulee kyllä liudentumaan kun vanhemmat asentajat jäävät eläkkeelle, Mäkinen pohtii.
Pitkään esimerkiksi Taitotalon ”vapaana opettajana” työskennelleen, parhaillaan suomalaista sähkötyöturvallisuutta käsittelevää väitöskirjaa Aalto-yliopistoon valmistelevan Mäkisen mukaan kaikilla opetustöitä tekevillä on aina oman toiminnan arvioinnin paikka. Hän ottaa esimerkiksi oheisen kuvan erään ammattioppilaitoksen näyttötehtävästä, jossa piti asentaa 2-nopeusmoottori.
– Nuori opiskelija teki oheisen suoritteen hyväksytyllä arvosanalla T1, jotta kurssi saataisiin hänen osaltaan valmiiksi ja koulu saisi rahansa. Minusta opettaja on nyt epäonnistunut niin opetustyössään kuin myös arvioinnissaan. Jos peruskoulutuksen jälkeen on osaaminen tätä tasoa, on opiskelijaa petetty erityisen pahasti ja koulutusjärjestelmä ei mitenkään vastaa yritysten tarpeita. Tästä seuraa, että sähköalan arvostus ja infra rapautuvat hiljalleen ja sähkötapaturmatkin mahdollisesti lisääntyvät, Mäkinen sanoo.
Varmuuden vuoksi kirjassa kerrataan myös monia asennusten turvallisuuden kannalta olennaisia määräyksiä, kuten että keltavihreä-raitaista väriyhdistelmää ei saa käyttää koskaan mihinkään muuhun kuin suojajohtimen merkintään. Mäkisen mukaan näinkin yksinkertaisen perusasian kertaus voi tulla joillekin todelliseen tarpeeseen.
Hyvät tavat kuuluvat hyviin asennustapoihin
Hyvät asennustavat -oppaassa käsitellään myös hyvää asiakaspalvelua ja jopa käytöstapoja.
– Asiakkaan luona on myös osattava sosiaalisen käyttäytymisen pelisäännöt. Hyvään asennustapaan kuuluu, että asiakas tavataan kahdeksalta jos näin on sovittu, eikä kymmentä yli, Mäkinen sanoo.
Jos asiakas ostaa asennuspalvelut yhtenä kokonaisuutena ”avaimet käteen” -periaatteella, kuuluu siihen myös omien jälkien siivoaminen.
– Meillä on valtavasti asennuksia koskevia standardeja, mutta työmaan siisteyttä ei ole vielä standardisoitu, vaikka kaikki ymmärtävät sen kuuluvan hyviin asennustapoihin ja on myös keskeinen osa työturvallisuutta.
ST-kortiston tilaajat voivat tutustua Sähkötieto ry:n julkaisemaan oppaaseen Sähköinfon Severi-palvelussa. Kirjan painettu versio on myynnissä Sähköinfon verkkokaupassa.
Mikko Arvinen, teksti
Juttu on julkaistu Sähkömaailma-lehden numerossa 4/2020.
