Joonatan Kivelä on kahteenkymmeneen ikävuoteensa nähden sähköalan kokenut konkari. Hankittuna on ammatilliset perustutkinnot ja niiden ohella opiskeltu ylioppilastutkinto. Ammattitaitokilpailut Suomessa ja maailmalla ovat tuoneet osaamista, jota ihan jokaisella ei ole.
Kivelän opiskelemat tutkinnot antavat valmiudet tehdä ICT-, sähkö-, elektroniikka- ja automaatioalan töitä. Kaikkein omin osa-alue on elektroniikka, jossa osaaminen on todennettu sekä Suomen että maailman mittakaavassa. Oman tien kulkija erottuu massasta.
– Suoritin ihan tietoisesti kaksi toisiaan tukevaa tutkintoa, sillä halusin mahdollisimman kattavan taitopohjan. Lukuaineet ja yleissivistävät sitten tulivat YO-tutkinnon mukana. Ammattiopinnot sujuivat juohevasti, sillä niissä oli sen verran päällekkäisiä opintokokonaisuuksia, että tietoliikennealan suorituksilla korvasin yhden kokonaisen lukuvuoden automaatioasennuksen tutkinnossa, Oulun seudun ammattiopistossa tutkintonsa suorittanut Kivelä kertoo.
Hän lisää, että opiskelutahti työharjoitteluineen oli tiukka, mutta työelämän ja ammattitaitokilpailuiden kannalta erinomainen tapa erottua massasta.
– Tällä hetkellä panostan täysillä työuraani. Olen nyt ollut pari vuotta asennus- ja mittaustehtävissä sekä tuotekehitys- ja 3D-mallinnustöissä oululaisessa Filtra Group oy:ssä ja haluan katsoa, kuinka pitkälle rahkeet firmassa kantavat. Jatko-opiskeluihin suhtaudun myönteisesti. Jos tulevaisuudessa palaan koulun penkille, osoitteena on ammattikorkeakoulu.
Nälkä kasvaa syödessä
Ammattitaitokilpailuista Kivelä innostui vuonna 2015 ja ryhtyi oppilaitoksensa tuella treenaamaan Taitaja 2016 -kilpailuun. Tällöin Seinäjoella pidetyistä kilpailuista tuli kotiin elektroniikkalajin nelossija. Seuraavana vuonna Helsingissä nelossija vaihtuikin jo Taitaja 2017 -kilpailun elektroniikkalajin voittoon. Tie oli nyt auki kansainvälisiin kisoihin, ja EM-kisoissa Kivelä nappasi hienosti pronssia.
– Syödessä ruokahalu kasvaa! Pidän kilpailemisesta ja itseni haastamisesta. Motivaatio kasvaa kisatessa, tekninen osaaminen vahvistuu, samoin paineensietokyky. Koen, että itselläni kehityskohteita ovat vielä ajankäyttö ja rutiinien hallinta.
Kivelän viimeisin koitos oli elokuussa Venäjän Kazanissa, jossa hän sai suorituksestaan kunniamaininnan. Hänen mukaansa Kazanin World Skills -tapahtuma oli uran ehdottomasti kovin ammattitaitokilpailu.
– Vaatimustaso tietenkin kasvaa, kun siirrytään kotimaasta kansainvälisille areenoille. On ihan tervettä huomata, että vaikka olisi yhtenä vuotena Suomen paras, MM-kisoissa on vastassa 30 ihan yhtä kovaa tyyppiä, Kivelä hymähtää.
Kisoihin harjoittelu on ammattimaista
Ammattitaitokilpailuihin harjoitellaan oman oppilaitoksen valmentajan johdolla. Kun kansainvälisiin kilpailuihin valmistaudutaan, edessä on useampi karsintakierros, harjoitusleirejä ja -kisoja sekä työssäoppimisjaksoja.
Myös oma aktiivisuus vapaa-ajalla on tarpeen – useimmat ammattitaitokilpailijat toteuttavat itsenäisesti alansa projekteja. Näin toimii myös Kivelä: ohjatun treenin lisäksi hän tekee omia tuotekehitysprojekteja, joista yhtenä on niin sanotun ”valotikun” suunnittelu.
– Kazanissa kilpailtiin neljän päivän ajan. Kilpailutehtävät olivat vaativia ja niiden suorittamiseen oli tarkasti rajattu aika. Tehtävinä oli piirisuunnittelua, piirilevysuunnittelua, protopiirilevyn kalustamista, vianhakua ja sulautetun järjestelmän ohjelmointia C-kielellä.
Kilpailija osin suunnittelee ja koostaa käsin kilpailuprojektin laitteen sekä ohjelmoi mikroprosessorijärjestelmän niin, että laitteeseen saadaan älykkyyttä. Laite voi olla esimerkiksi robotti.
– Omassa lajissani parasta on sen monipuolisuus ja pikkutarkkuus. Laji vaatii myös paljon loogista ajattelua ja ongelmien ratkaisua, joiden haasteellisuus kiehtoo. Kilpailutilanteessa hankalinta on, jos tekee virheen, jonka korjaamiseen menee lisäaikaa. Jos mokaa, on vain pakko korjata virhe mahdollisimman nopeasti, pysyä rauhallisena ja puskea eteenpäin.
Marja Berisa, teksti
