Sähkömaailma-lehden pääkirjoitus 6-7/2021.
Toukokuussa pidetyssä Caverionin järjestämässä seminaarissa ST1:n hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen piti oivallisen puheenvuoron siitä, mikä on tämän hetken ilmastonmuutoksen hidastamisyritysten realismi. Lopputiivistelmä oli, että tähän pystytään kyllä, mutta aikataulu ei pidä.
Anttosen puheessa oli paljon yhtymäkohtia sähköalan sisällä nousseisiin epäilyihin siitä, mikä on oikeasti mahdollista ja mikä poliittisen verhon sumentamaa idealismia. Idealismin ongelmana on jo keskipitkällä aikavälillä odotusten pettäminen ja koko hyvän asian hautaaminen väärien ennakko-odotusten aiheuttaman kriittisyyden alle.
Näitä teemoja sähköala on pyrkinyt tuomaan esiin omalta osaltaan osaavan työvoiman koulutuksesta pidetyssä keskustelussa. Tarvitsemme jo lähitulevaisuudessa lisää osaajia ja nykyinen koulutusjärjestelmä ei sitä kaikin puolin pysty meille tarjoamaan.
Suurin muutostarve piilee kuitenkin hiilineutraalisuuden tavoittelemisessa tehtävien toimenpiteiden globaalissa kiireellisyysjärjestyksessä. Suomi yrittää olla maailman edelläkävijä ja näyttää muille maille kotimaan toimenpiteillä, että tehkää näin perässä, niin maailma pelastuu. Edelläkävijän ongelma vain on yleensä käyttökelpoisen teknologian kalleus ja näin ollen investointien tehokkuus.
Globaalissa näkökulmassa samat investoinnit olemassa olevalla teknologialla pitäisi kohdistaa vaikkapa Afrikkaan. Saisimme maailmanlaajuisesti suurimman vaikutuksen hiilineutraalisuuteen pyrkimisessä tekemällä Afrikan maille mahdollisimman puhtaan energian tuotantolaitoksia.
Löytyisikö Suomelta aitoa edelläkävijyyttä? Pidän ajatuksesta. Tekisimme suurimman mahdollisen vaikutuksen, emmekä näpertelisi. Mallina toimiminen ja maailman huomion saaminen toimii paljon paremmin silloin, kun pystymme näyttämään esimerkkiä, mitä on helppo seurata ja kun teemme sen oman hiekkalaatikkomme ulkopuolella.
Kai Puustinen
Sähkömaailman päätoimittaja
