Aurinkosähkö on ajanut ylivoimaisesti pientuulivoiman edelle paremman kustannustehokkuutensa ja vaivattomuutensa ansiosta.
Alun perin pientuulivoimaloihin erikoistunut Finnwind Oy on kasvanut viime vuosina yhdeksi Suomen suurimmista aurinkosähköjärjestelmien toimittajista, mutta yhtiön toimittamien pientuulivoimaloiden kysyntä ei saanut koskaan kunnolla tuulta lapoihinsa. Ennätysvuonna Finnwind toimitti kuusi tuulivoimalaa, mutta tänä vuonna niitä saattaa mennä enää yksi tai kaksi.
Yhtiön tuotantopäällikön, sähkövoimatekniikan diplomi-insinööri Matias Peräisen mukaan pientuulivoiman vähäinen kysyntä johtuu ennen kaikkea säännöllistä huoltoa vaativasta tekniikasta ja kustannuksista.
– Sähköverkkoon kytkettynä pientuulivoimaloiden takaisinmaksuaika on 50 vuoden luokkaa, kun taas aurinkosähköjärjestelmän luku on nykyisin 10 ja 15 vuoden välissä, Peräinen kertoo.
Finnwindillä tuulivoimaloiden kasaaminen on käytännössä käsityötä, kun taas aurinkosähköjärjestelmät kootaan pääasiassa valmiista komponenteista. Finnwindin vuonna 1992 perustaneet Ismo ja Matti Kantonen kehittivät itse yhtiön tuulivoimaloissa käytettävän koneiston, minkä lisäksi lapojen muoto laskettiin tarkkaan pientuulivoimaloille optimaaliseksi.
Matias Peräisen mukaan pienissä tuulivoimaloissa juuri riittävä tuulen määrä on iso haaste. Maanpinnalla tuulee harvoin riittävästi, joten käytännössä pienikin voimala vaatii korkean maston kelvollisiin tuotantolukuihin pääsemiseksi.
Esimerkiksi Helsingin edustalla olevassa Harakan saaressa optimaalisissa olosuhteissa avomeren äärellä 18 metrisen tolpan nokassa pyörivä, Finnwindin toimittama pientuulivoimala tuottaa noin 7 000 kilowattituntia sähköä vuodessa. Aurinkopaneeleilla vastaava tuotto saadaan noin 30 paneelilla. Sisämaassa vastaavan tuulivoimalan tuotto saattaisi olla kuitenkin vain 1 500 kWh vuodessa.
Peräisen mukaan pientuulivoimalat ovat edelleen hyvä vaihtoehto sähköverkon ulottumattomissa oleviin kohteisiin suuriin akustoihin liitettynä. Jos sähköä ei ole muuten saatavilla, tuottaa tuulivoima tehoa myös pimeinä vuoden- ja vuorokaudenaikoina.
Mikko Arvinen, teksti ja kuva
